Lämmöntuotannossa pienissä alle 10 MW:n kattiloissa ei perinteisesti ole kiinnitetty suurta huomiota energiatehokkuuteen. Tämä ymmärrettävää, sillä sama käyttäjä voi ajaa useampaa eri laitosta ja tässä tilanteessa olennaista on tuottaa lämpöä käyttäjille toimintavarmasti. Toisaalta tämän kokoisen laitoksen säästömahdollisuuksia on pidetty monessa paikassa varsin pieninä, sillä laitoksen kokonaiskonsepti lukitsee liikkumavaraa energiatehokkuuden suhteen. On kuitenkin huomioitava, että energiatehokkuutta voidaan parantaa laitoksilla montaa eri kautta:

  • Säästämällä oma käyttöenergiaa
  • Parantamalla laitoksen hyötysuhdetta
  • Tehostamalla savukaasupesurin toimintaa (jos sellainen on)
  • Minimoimalla kaukolämpöverkon häviöt

Kun asiaa lähdetään pohtimaan tätä kautta, alkaakin hahmottua, että energiatehokkuus muodostuu useasta pienemmästä purosta. Olennaista on kuitenkin huomata, että samalla energiayhtiöllä voi olla vastaavan kokoisia laitoksia useita, jopa kymmeniä. Tällöin yhden laitoksen parin kymmenentuhannen säästöstä muodostuukin nopeasti yritystasolla kuusinumeroinen luku kun havaintoja päästään soveltamaan muilla laitoksilla. Asialla on merkitystä myös Suomen mittakaavassa, sillä vuonna 2015 kaukolämmön tuotanto oli hiukan yli 33 000 GWh. Jos tämän tuotannon tehokkuutta saataisiin parannettua 2 %:lla, olisi Suomen tasolla säästö yli 15 miljoonaa euroa.

Mitä nämä ihmetemput sitten laitostasolla oikein ovat?

Kun asiaa lähdetään purkamaan polttoaine syötön päästä, olennaiseen osaan nousee polttoaineen laatu, kosteus, sen tehokas sekoittuminen kattilaan syötössä. Eri kattilatyypeissä vaikutus on tietenkin erilainen, mutta on tärkeää lähteä purkamaan asiaa polttoaineen kautta. Seuraavaksi päästäänkin sitten kattilan ohjaukseen, kuinka se on toteutettu. Olennaisia tekijöitä ovat seuraavat:

  • Palamisilman lämpötila, kosteus ja määrä eri vaiheissa
  • Kiertokaasun ajotapa
  • Kattilan ohjaus happi ja häkämittausten avulla
  • Kattilan eristys
Jokaisella on oma pieni vaikutuksensa, josta muodostuu kokonaisvaikutus hyötysuhteeseen.

Nyt meillä on tuotettu lämpöä, polttoaineesta, mutta ollaan vasta tehokkuusketjun puolivälissä. Kun lämpöä siirretään käyttökohteelle kaukolämpöverkolla, nousee olennaiseksi asiaksi jäähtymän ja paluulämmön hallinta. Osaltaan tässä on huomioita verkoston säätö lämpölaitoksella mutta myös verkoston tuottama häviö/huono jäähtymä. Kaukolämpöverkon tehokkaaseen hallintaan onkin kehitetty työkaluja, joiden avulla sen toiminta saadaan tehostettua 5 – 10 %.

Jos laitoksella on käytössä savukaasupesuri ei tehokkuus ketju katkea vielä kaukolämpöverkostoon, vaan kokonaisuuden tarkastelussa on pyrittävä maksimoimaan myös pesurilla tuotettu lämpö verkon paluuveden lämmitykseen ja omakäyttölämmön korvaamiseksi. Omakäyttöenergia onkin sitten oma kokonaisuutensa, johon ei kaikissa tapauksissa voida juuri vaikuttaa. On kuitenkin mahdollista löytää täältäkin tehostamiskohteita esimerkiksi laskemalla aputilojen lämpötiloja, ohjaamalla pumppuja tehokkaammin ja pienentämällä laitoksen vedenkäyttö. On myös hyvä muistaa että sekä omakäyttökulutusta, että laitoksen tuotantoa olisi hyvä seurata, sillä tällöin on mahdollista tarttua heti poikkeamiin tunnusluvuissa. Useamman lämpölaitoksen yrityksellä seuranta mahdollistaa myös eri laitosten keskinäisen benchmarkkauksen ja tehokkuusseurannan.

Kuten edeltä nähdään, tehokkuustoimet eivät ole mitään ihmeellisiä. Täytyy vaan kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.

TOTEUTA ENERGIAKATSELMUS

 

Teemu Turunen

Teemu Turunen

Ryhmäpäällikkö, Efficiency Solutions

Oliko sisältö sinulle hyödyllinen?

Was the article useful?

KOMMENTIT