Jussin elämää kilpailukykyvaatimusten suossa

“Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi”- lausahdus aloittaa Väinö Linnan romaanitrilogian ”Täällä Pohjantähden alla”.

Tämä oli kuvaavaa, kun elettiin menneitä aikoja, jolloin ei ollut mitä mielikuvituksellisimpia teknisiä laitteita. Oli suo ja kuokka, ja kuokkaa heiluttava ”Jussi”, joka parhaansa mukaan yritti päästä päämääräänsä. Mitä ovat nykypäivänä nämä kolme asiaa?

Suo on epäilemättä alati kasvavat paineet tehostaa – saada vähemmällä enemmän. Maapallolla eletään jatkuvasti yli varojen, maapallon ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta. Jotain on todellakin tehtävä. Suossa tarpomista vaikeuttaa runsauden pula, on säännöstä, lakia, rajoitteita ja erilaisia mahdollisuuksia pilvin pimein. Päämäärä, vaikka se onkin varsin selkeä ja yksinkertainen, voi helposti hämärtyä ja jäädä erilaisista tarpeista ja velvoitteista koostuvan sumuverhon taakse epämääräiseksi kangastukseksi. Kuokka puolestaan, varsin yksiselitteisesti on ne lukemattomat toimenpiteet, ja niitä rajoittavat tekijät, joilla tavoitteeseen voi yrittää pyrkiä. Ei ole Jussilla helppoa, kun ei välttämättä edes kuokkaansa löydä.

Tätä suurenmoista mahdollisuuksien tulvaa tavoitteen pääsyn tueksi voi, ja on syytäkin pilkkoa hieman pienempiin kokonaisuuksiin. Mitä voisi konkreettisesti tehdä, kun tehoja on puristettava lisää? Liittykö tehottomuus kenties johonkin laitteeseen, joka ei toimi niin hyvin, kuin se voisi toimia? Esiintyykö siinä jotain ongelmia käytön suhteen? Joutuuko sitä jatkuvasti huoltamaan jostain syystä? Tämä on jo varsin pieneksi pilkottu kokonaisuus, jota voi lähteä tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin.

Jos laitteen toimintaperiaatetta vielä lisää rajataan ja keskitytään laitteisiin tai kokoonpanoihin, jossa ilman, veden, muun nesteen tai nesteseoksen virtaus on keskiössä toimintaperiaatteen kannalta, päästään jo hyvin konkreettisiin toimenpiteisiin lisätehojen loihtimiseksi. On voitu havaita, että laite tai sen komponentit likaantuvat tai kuluvat helposti joistain kohdin ja tämän vuoksi huoltoväli on lyhyt eikä tehoja saada irti niin paljon kuin olisi tarkoitus. Laite voi tukkiutua liasta tai jokin osa on sellainen, jota jatkuvasti täytyy vaihtaa sen nopean kulumisen vuoksi. Sen lisäksi, että valmistuksessa on esimerkiksi tehty väärä materiaalivalinta, minkä vuoksi komponentti kuluu helposti, tämä voi johtua siitä, että laitteessa tai komponentissa aineen virtaus jakautuu epätasaisesti. Jos virtaus ohjautuu toispuoleisesti, on selvää, että se puoli, jonne virtaus painottuu, kuluu helpommin. Tämän voi havaita esimerkiksi kiemurtelevissa joissa. Jokiin on tullut mutkia, koska virtaava vesi syystä tai toisesta pyrkii voimakkaammin toiselle rannalle siitä enemmän maa-ainesta mukaansa ottaen, jolloin seurauksena on rannan eroosio tai vastaavasti maa-aineksen kerääntyminen joihinkin kohtiin joen uomaa.

Selvittämällä, mitä ja miksi laitteessa tapahtuu, ollaan jo hyvin lähellä ratkaisua. Kun tämä tieto on käytettävissä, voidaan laitetta muotoilla uudelleen niin, että lieveilmiöt poistuvat tai ainakin merkittävästi vähenevät.

Jonkin prosessin tai koneen toiminnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, jos sitä ei tarvitse jatkuvasti pysäyttää siksi, että jokin komponentti haittaa sen kunnollista toimintaa. Vaikka ongelmasta ei täysin eroon päästäisikään, on tehokkuuden ja resurssien käytön kannalta merkittävää, jos toiminnan alasajo joudutaan tekemään esimerkiksi kuukausittain, jos se sitä ennen jouduttiin tekemään kerran viikossa.  Huoltovälin harventuessa, se voidaan myös ajoittaa paremmin eli huolto voidaan toteuttaa esimerkiksi silloin, kun prosessissa on seisakki muutoinkin. Ennakointi on avainasemassa pohdittaessa tehojen saantia ja käytön helppoutta.

Kun tiedetään mitä tapahtuu, voidaan asiaan puuttua ja mahdollinen vika korjata. Keskittymällä pelkästään perusasioihin, voi ratkaisu löytyä hyvin helposti. Perusasioita asiantuntijalle ovat erilaiset virtaustilanteet, joiden tutkimuksen juuret juontuvat jo antiikin kreikkaan. Moderni tapa virtausten tutkimiseen on laskennallinen virtausdynamiikka, jota nykyään käytetään rutiininomaisesti päätöksenteon tukena. Avainsana siinäkin on kustannustehokkuus. Lisätehoja sekä vaivatonta käyttöä on mahdollista saada aikaan niin ikään kustannustehokkaasti ja vaivattomasti. Tämän lisäksi tehokkuutta päätöksentekoon vaaditaan vain Jussilta.