KEINOPESÄ SAIMAANNORPALLE JÄRVIRUO´OSTA

Saimaannorppa on yksi harvinaisimmista norppalajeista ja äärimmäisen uhanalainen, sillä niitä arvioidaan olevan nykyisin noin 320. Aktiivisen suojelun avulla norppakanta on säilynyt ja kasvanut Saimaalla. Tavoitteena on saavuttaa kanta 400 yksilöön vuonna 2025, jolloin norpalta poistuisi välitön sukupuuton vaara.

Saimaannorpan selviytymiseen vaikuttaa useampi uhka. Kuutit jäävät herkästi kiinni verkkoihin ja hukkuvat. Myös ranta-asutus häiritsee, sillä norpat ovat hyvin herkkiä häiriöille pesimäaikaan. Norppia on vähän ja ne ovat hajallaan. Pienissä populaatioissa geneettinen vaihtelu on vähäistä, mikä voi heikentää kantaa.

Uusin uhka on seurausta ilmastonmuutoksesta. Lumi ja jää ovat elintärkeitä poikasten selviytymiselle, sillä norppa synnyttää poikasensa lumesta rakentamaansa luolamaiseen pesään. Valitettavasti on käynyt niin, että lämmön sulattaessa pesän usea kuutti on jäänyt ilman elintärkeää suojaa talven aikana. Ratkaisuina pesäongelmaan on talkoovoimin kolattu kinoksia pesää varten sekä suunniteltu ja testattu erilaisia keinopesiä.

Lumen puuttuessa lisääntyy tarve toteuttaa keinopesiä kuuttien selviytymisen varmistamiseksi. Keinopesän tulee kestää ympäristön vaihtelevia olosuhteita, tarjota riittävä tuuli- ja lämpösuoja ja olla sopivan kokoinen norppaemolle ja kuutille. Toivottavaa on, että pesä ei muodostu ongelmaksi ympäristölle. Omat vaatimukset tulevat myös siitä, miten pesät voidaan toteuttaa logistisesti järkevällä tavalla eri kohteisiin norppien pesintäalueella.

Elomaticin kuuttitiimi tarttui keinopesän haasteeseen soveltamalla ketterästi Triz-ongelmanratkaisu- ja -ideointimenetelmiä ja perehtyi erityisesti siihen, minkälaisilla paikallisilla ja luonnonresursseilla keinopesä voitaisiin toteuttaa vaatimuksien mukaisena. Nopeasti seuloutui sopivaksi materiaaliksi järviruoko, jota voidaan saada rakennettavan pesän välittömästä läheisyydestä tai se on helposti kuljetettavissa pesäntekopaikalle.

Ensimmäiseksi raakaideaksi syntyi pesän toteuttaminen iglumaisena rakenteena. Käytännön testien perusteella osoittautui kuitenkin, että järviruoko kannattaa sitoa jäykiksi lyhteiksi, joista voidaan järkevällä ja nopealla tavalla rakentaa suoria seinä- ja kattorakenteita.

Tavoitteena on, että seuraavana talvena toteutetaan ainakin yksi järviruo´osta rakennettu keinopesä todelliseen testiin Saimaannorpan pesintävesistöön. Usko on kova, että keinopesä täyttää saimaannorpan tarpeet ja turvaa pesintää toivotulla tavalla.

Saimme keinopesäkokeilulle Saimaannorppa Life -hanketta johtavan Metsähallituksen tuen, minkä siivittämänä lähdimme suunnittelemaan ja rakentamaan ensimmäistä koepesää Tuusulajärvelle järviruokojen äärelle tammikuun puolivälissä. Keräsimme kahdessa tunnissa järviruo´oista 36 lyhdettä, jotka sidoimme luontoon hajoavalla sisalnarulla. Siirsimme lyhteet pesän testipaikalle Tuusulajärven Vanhankylänniemen rantaan, jossa lyhyen kokeilu- ja suunnitteluvaiheen jälkeen rakensimme koepesän salmiakinmuotoiseksi ja salvostyyppiseksi rakenteeksi noin puolessa tunnissa.

Pesän tekninen ja ei vielä pesintää koskeva kokeilu on ollut jatkuvassa seurannassa, josta raportoidaan Metsähallitukselle. Noin kuukauden seurannan perusteella pesä on selviytynyt hyvin vaihtelevissa olosuhteissa lumipyrystä ja pakkasesta suojasäähän ja vesisateeseen. Seurannan ja sidosryhmiltä saadun palautteen pohjalta tulemme toteuttamaan ainakin yhden prototyypin lisää Tuusulajärvelle. Prototyyppien seurantaa tullaan jatkamaan aina jään sulamiseen saakka.

Julkaisemme norpanpesähankkeen edistymistä blogissa ja muissa kanavissa. Kun pääsemme pitemmälle niin toivomme saavamme Saimaannorpan kylään.