ISO 50001 järjestelmän vaikutus organisaatioiden energiatehokkuuden seurantaan

Vuonna 2012 voimaan tullut energiatehokkuusdirektiivi velvoittaa suuryrityksiä toteuttamaan pakollisia energiakatselmuksia neljän vuoden välein. Katselmusvelvoitteesta on voinut vapautua ottamalla käyttöön ISO 50001 energianhallintajärjestelmän ja moni suuryritys onkin lähtenyt kehittämään energianhallintaansa kyseisen järjestelmän pohjalle. Tämä on hyvä tie, sillä se luo puitteet systemaattiselle energiatehokkuustyölle ja samalla sitouttaa myös yrityksen johdon toiminnan taakse.

Standardin 4.6.1. kohta vaatimukset energiatehokkuuden seurannalle

Kun olen kyseisestä ISO 50001 järjestelmästä yritysten kanssa puhunut, on monesti keskusteluun noussut standardin energiatehokkuuden mittaamista ja seurantaa koskeva kohta. Yrityksiä on askarruttanut, mikä on riittävä taso kiinteälle mittaamiselle ja seurannalle ja vaatiiko energianhallintajärjestelmä jonkin uuden seurantajärjestelmän hankinnan. Yritykset ovat tulkinneet tätä monin eri tavoin eikä yhtä oikeaa tapaa ole toteuttaa seurantaa käytännössä. Eräät ohjelmisto- ja palveluntarjoajayritykset mainostavatkin, että heidän palvelunsa on ISO 50001 yhteensopiva, mutta tällaista yhteensopivuutta ei ”oikeasti” ole olemassa, vaan kulutuksen seurannan vaatimukset määritellään aina yrityskohtaisesti. Olennaista seurannassa on, että se tukee yrityksen päivittäistä energiatehokkuustoimintaa ja osaltaan auttaa toimenpiteiden toteutusta ja säästöjen saavuttamista. Mutta tässä yhteydessä voi olla hyvä käydä läpi, mitä ISO 50001 standardi oikein vaatiikaan kiinteältä mittaamiselta ja seurannalta.

”Organisaation on varmistettava, että energiatehokkuustason kannalta määräävien toimintojen keskeisiä ominaisuuksia seurataan, mitataan ja analysoidaan suunnitelluin aikavälein”

Tämän lisäksi standardi sisältää myös seuraavan huomautuksen

“Huom! Mittaukset voivat vaihdella pienten organisaatioiden käyttömittauksista monimutkaisiin monitorointi- ja mittaussysteemeihin, jotka on liitetty ohjelmistosovelluksiin, jotka pystyvät yhdistämään dataa ja tuottamaan automaattisesti analyysejä.” 

Käytännössä edellä esitetyt kohdat tarkoittavat yksinkertaisuudessaan, että merkittävistä kulutuskohteista on saatava mittaustietoa ja sitä on analysoitava. Monessa tapauksessa yritykset ovat lähteneet kehittämään seurantaa energiajakeittain osastotarkkuudella. Tämän lisäksi seurantaan on tyypillisesti otettu mukaan osastojen sisällä olevia merkittäviä yksittäisiä kulutuskohteita (esim. energiaintensiivinen valmistuslinja, uuni, prosessilaite,..). Lisäksi kohteen toiminnan laatu vaikuttaa olennaisesti mittaamisen ja seurannan toteutusmalliin. Eli pelkkä kulutustieto ei tuotannollisissa kohteissa riitä, vaan energiankäytön lisäksi on informaatiota saatava esimerkiksi tuotantomääristä, tuotantolajeista, vallitsevista olosuhteista jne. Käytännössä, jos yritys päättää hankkia erillisen energiankulutusta mittaavan järjestelmän, on varauduttava käsityöhön, jotta tarvetta palvelevat tiedot saadaan tuotua yhteen. Monessa suuremassa teollisuuslaitoksessa kaikista järkevin tapa on hyödyntää tehtaan olemassa olevia järjestelmiä, jolloin eri lähteistä saatava data on helpointa saada yhteen ja muokattua esimerkiksi raporttimuotoon.

Mitä tulee käytettäviin analysointimenetelmiin, vaihtelevat nekin suuresti kohteen toiminnan ja laajuuden mukaan. Jos esimerkiksi kyseessä on monimutkainen kemiantehdas, ovat automaattiset ohjaukset ja data-analyysit jo monesti arkipäivää ja täten järkevä lähestymistapa myös energiatehokkuuden hallintaan. Vastaavasti esimerkiksi konepajalla järkevä taso voi olla kulutusten seuranta osana kiinteistönhallintajärjestelmää.

Standardi vaatimukset tuotettavalle datalle

• Keskeisten ominaisuuksien monitoroinnin ja mittaamisen tulokset on talletettava

• Organisaation on määritettävä ja säännöllisesti katselmoitava mittaustarpeensa.

• Organisaation on varmistettava, että keskeisten ominaisuuksien monitoroinnissa ja mittauksessa käytetyt laitteet tuottavat tarkkaa ja toistettavaa dataa.

• Kalibrointitietoja ja muita tapoja tarkkuuden ja toistettavuuden varmistamiseksi on ylläpidettävä.

Käytännössä monessa paikassa monitorointi on totutettu niin, että mittaukset on tuotu osaksi jotakin olemassa olevaa seuranta tai ohjausjärjestelmää, josta mittaustulokset on talletettu tietokantaan.

Säännöllinen katselmointi puolestaan tarkoittaa sitä, että aina kun merkittäviä prosessimuutoksia tulee, on mittaustarpeet käytävä läpi. Tähän törmätään esimerkiksi silloin kun investoidaan uuteen tuotantolaitteeseen, johon otetaan sähköt olemassa olevasta keskuksesta ja sen tarvitsema höyry olemassa olevasta runkolinjasta. Jos uusia kulutuksia ei mitata erikseen, vääristyy muiden saman sähkökeskuksen ja höyrylinjan takana olevien kohteiden kulutustasot ja tätä kautta myös tulkintojen tekeminen vaikeutuu.

Kalibroinnit on puolestaan liitettävä osaksi kunnossapidon vuosikelloa. Tässä kannattaa kuitenkin huomioida, että puhutaan keskeisistä ominaisuuksista, jolloin kaikkia kulutuksen seurantaan käytettäviä mittauksia ei tarvitse kalibroida yhtä usein. Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että jos mittauksen lukuarvoa käytetään kustannusten jyvittämiseen tai laskutukseen, täytyy mittaus kalibroida esim. vuoden välein. Vastaavasti informatiivisissa tai jalostavissa mittauksissa riittää pidempi kalibrointiväli.

Vielä lopuksi standardissa velvoitetaan seuraavaa

• Organisaation on laadittava/määritettävä yrityksen koon ja erityispiirteet huomioonotettava suunnitelma energian mittaamiseen ja monitorointiin ja toimeenpantava se.

• Organisaation on tutkittava ja reagoitava merkittäviin energiatehokkuustasopoikkeamiin.

Suunnitelman vaatimus on myös aiheuttanut yrityksissä päänvaivaa. Käytännössä tällainen suunnitelma voi olla hyvinkin suoraviivainen, sisältäen ensinäkin nykytilan kuvauksen olemassa olevista mittareista ja järjestelmistä. Tämän pohjalta voidaan sitten lähteä tarkastelemaan, mitä lisämittauksia olisi tarve hankkia, millaisilla tiedonsiirtoratkaisuilla data saadaan liikkumaan ja sekä mikä järjestelmä olisi yrityksen kannalta paras kulutustiedon kokoamiseen ja jalostamiseen. Tämän lisäksi suunnitelmassa on määritettävä aikataulu, miten kokonaisuutta lähdetään kehittämään. Eli kaiken ei tarvitse olla valmiina ensimmäiselle sertifioinnille, mutta suunnitelma jatkotoimista täytyy olla ja sitä täytyy olla valmius lähteä toteuttamaan. Viimeinen esiin nostettu kohta määrittelee, että seurannalla täytyy olla vastuuhenkilö, joka käytännössä on myös järjestelmän pääkäyttäjä, jos kyseessä on pelkästään energiankulutuksen seurantaan keskittyvä ohjelmisto.

Kuten edeltä nähdään, ei tämä standardin osio ole rakettitiedettä, vaan olennaista on aloittaa työ tekemällä suunnitelma mittaamiseen ja monitorointiin. Tässä selviää kohteen nykytila ja tältä pohjalta on hyvä lähteä peilaamaan energiaseurantaa suhteessa toiminnan laatuun ja vaatimuksiin. Loppu onkin kehitystyötä, minkä jälkeen alkaa seuranta osana päivittäistä tekemistä. Ja onkin hyvä muistaa, että loppujen lopuksi sinä itse tiedät parhaiten, mikä soveltuu teidän toimintaan parhaiten, mutta ulkopuolinen sparrauskaveri voi tuoda uusi ajatuksia ja hyviä toimintamalleja muualta. Yhteistyöllä tässäkin päästään parhaaseen lopputulokseen.